Mä - elä

Elämä on katseiden vaihtamista kaduilla, erilaisten sydänten tarinoita ja kävelymatkoja vuodesta toiseen.

Elämä on sitä, että voit vaihtaa kasettisoittimesta B-puolen ja kelata sen alkuun.

Elämä on vesivärityöltä näyttävä taivas ja luotaan työntävä mustan veden pinta.

Elämä on käsien ristimistä.

Elämä on onnestaan ammentamista.

Elämä on onnettomuuspaikka,joka pysäyttää kynttilämerellään.

Elämä on ultraäänikuva, joka syntyy elämäksi.

Elämä on suuri rakkaus, joka tekee välillä sinut heikoksi, mutta myös rohkaisee sinua olemaan sinä.

Elämä, teen sinusta arvoisesi, ainutlaatuisen.

Elämä on kaikki.





Raisma 

Mieleni suvi

Sukelsin mieleni kuviin,
jossa minä nuori versonen keskellä kauneinta suvea.

Eipä mitään niin kaunista, kuin kulkea ja todistaa auringon alla sädehtivää elämää.

Kylven väriloistossa, suljen silmäni laiturin nokassa. Elän siinä hetkessä unelmaani puupurteni purjehtijana, laineiden tuudittamana.

Tuuli tarttuu kutittelemaan varpaitani.

Voi elämä, en sinulta tarvitse juuri nyt enempää, josta iloita.

Ole ilonani, olen ilonasi.

Raisma

Määrätty on herkkä sielu

se lämmin niin kuin sulosointuisin viulu,

koittaa ymmärtää tätä ihmisten moninaisuutta,

tahtoen silmänsä sulkee silloin kun tulvii negatiivisuutta,

siinä energia valuu sinne pimeimpään koloon,

tuoden kyyneleet silmiin siihen turhuuden oloon,


Silloin lohdun voi löytää niistä ihan pienistä,

asioista aivan arkipäiväisistä,

kun joku sinulle kadunvarrella oman hymynsä suo,

luo se toivoa, kirkkautta silmiin, minun sisältäni lähtee lämpöä myös tämän toisen luo,

sillä voi monta päivä hyvin mielin jatkaa,

uskoen että rakkautta riittää yllin kyllin jaksaa tätä elämän matkaa,

ei sitä taivalta täällä kenellekään ole vaivatta tehty,

mutta siksipä oivallukset nämä sydämen on lohduksi, korjaamaan, kun en ole ehyt.

<3: Raisma

Sinisulkainen joutsen

Sen hiljakseen yksin seilaavan näin,
Ei juurikaan sen katse nouse
Aivan, aivan omissa mietteissäin.

Sen hohtavan valkoisten sulkien sisään kätkeytyy surun sinisulat.
Ei mukaan toisten päässyt, liian heikkona oli elänyt, ei itsestään huolehtinut, rakkaudella hoivannut. Taipale elämän raadollisena alkanut.

Ei pitkää matkaa sen siivet kantais,
Ei itselleen se anteeks antais,
Kun aurasta pois kesken matkan jäisi,
Kun siinä paikkansa jokaisen urheasti täytyä pitäisi.

Mutta kun näin pajujen ensimmäiset silmut,
juoksin katsomaan, kevät oli tullut ja
tuonut lajitoverit muut jälleen joen rantaan.

Ensimmäistä kertaa surusulkainen nosti päänsä ja katsoi,
katsoi suoraan silmiin, ja samalla hetkellä tiputti surun sinisulkapukunsa yltään. Olet vapaa.

Se nosti siipensä ja katsahti vielä kerran,
Ennen kuin lipui omiensa pariin.


Poimin yhden ajelehtineen sulan rannalta,
silmäilin sitä kämmenelläni ja minun sydämestäni siirtyi syrjään samaan aikaan jokin raskas, niin kuin joutseneltä hänen sininen surusulkien panssari.

Raisma

Toivon ruusujen kantaja

Kannan sylissäni, käsissäni, toivon ruusuja. Niitä ei aivan tavallisin silmin näe. Joskus niitä en itsekään näe, vaikka ne ovat minun. En näe, vaikka tiedän niiden olemassaolon. Jonain päivänä ne kuihtuvat, kun minulla ei olekaan tarjota niille sisimpäni ravintoa, kun olen itsekin kuin kuihtunut kukka.    

Mutta kun minä joskus taas pystyn nielemään ympäriltäni  lempeyttä, rakkauden ravintoa ja toivoa, syliini ja käsiini kasvaa sellainen ruusutarha, jota en ole koskaan aiemmin nähnyt. Se on niin kaunis, että ilon kyyneleeni kastelevat ruusujen mullan. Se on niin vahvaa ravinnetta, että voin luottaa, että kukinto ei lakkaa.    

                            

Minä pidän aina toivon ruusut sylissäni.

Kuusta minun kajoni

Raisma

Runoilijan sielu on taas avoinna..

Monivärinen kukka


Kokeile rajoja, heittäydy aistien vietäväksi. Viivy, ole kapellimestari, älä nöyristele aina elämälle, anna elämän tehdä se myös sinulle. Kuuntele, mutta saat myös luvan olla valikoiva. Anna intohimojesi luoda uusia kukkia tylsään yksiväriseen puutarhaan.

Älä seilaa samoilla vesillä, vaan hyppää salamatkustajaksi suureen alukseen ja anna sen kuljettaa sinut vieraaksi vieraille. Arkistoi mieleesi kokemuksien ja aistien kautta opittu, palauta intohimo ja elämänjano mieleesi kun epäröit.

Eivät aikuiset, varttuneet ole neroja, oppivat kokeilemalla nekin, palaavat lähtöruutuun, kun astuvat ohi. Niin pitääkin. Mutta silti persoonallisella tyylillään jälleen tuntemaan ja kokemaan maailmaa.

Raisma