jossa minä nuori versonen keskellä kauneinta suvea.
Eipä mitään niin kaunista, kuin kulkea ja todistaa auringon alla sädehtivää elämää.
Kylven väriloistossa, suljen silmäni laiturin nokassa. Elän siinä hetkessä unelmaani puupurteni purjehtijana, laineiden tuudittamana.
Tuuli tarttuu kutittelemaan varpaitani.
Voi elämä, en sinulta tarvitse juuri nyt enempää, josta iloita.
Ole ilonani, olen ilonasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti