Ihmisyydestä.

Minä olen ihminen, vaikka olenkin katutunnelissa yksin värjöttävä haamu, jota ohikulkijat eivät vilaisekaan. 

Minä olen ihminen, vaikka fysiikkani ei salli minun pärjätä elämässä ilman toisen antamaa huolenpitoa. 

Minä olen ihminen, vaikka sodat repivät sydämeni irti ruumiista, enkä voi koskaan unohtaa, en koskaan parantaa sisintäni ennalleen. 

Minä olen ihminen, vaikka rahani eivät riittäneet edes muovikassiin, jotta olisin voinut kantaa muutamia minulle tärkeitä tavaroita, kun taivallan pitkin pölyisiä kaupungin katuja. 

Minä olen ihminen, vaikka olen satuttanut itseäni, sekä muita monta kertaa. 

Minä olen ihminen, vaikka olenkin kylmä ja kova, sisältäni löytyy vain turvattomuutta lapsuudesta, jonka vuoksi en vain pysty muuttamaan käytöstäni, ainakaan kovin helposti. 

Minä olen ihminen, vaikka minun elämänlankani on jo niin hapara, että se voi katketa milloin vain.

Minä olen ihminen huolimatta siitä, että olen erilainen kuin muut, niinhän me kaikki olemme, oletko koskaan tullut sitä ajatelleeksi? 

Minä olen ihminen, kaikkine niine ominaisuuksineen, mitä minulle on annettu. Joka hetki minun tulisi kunnioittaa elämää niin paljon, etten saisi sortaa itseäni, enkä muita. Minä olen syntynyt tänne, minä kuulun tänne.

Raisma